Yhtenäiskoordinaatistoa on käytetty biologisissa havaintokartoituksissa 1970-luvulta lähtien. YKJ-koordinaatiston pohjalta Suomi on jaettu neliönmuotoisiin osa-alueisiin, joiden koko on määräytynyt tutkimuksen tarpeiden mukaan. Valtakunnallisissa eliöseurannoissa käytetyin aluejako perustuu yhtenäiskoordinaatiston 10 km x 10 km eli neliöpeninkulman ruutuihin. Käytössä on myös 1 km x 1 km (neliökilometri) ja 100 m x 100 m (neliöhehtaari) YKJ-ruutuihin perustuvia aluejakoja. Aineisto sisältää Yhtenäiskoordinaatiston X/Y -viivoista koostuvan ruudukon neljässä mittakaavassa (100 m - 100 km), sekä ruudun sijaintia YKJ-järjestelmässä kuvaavan tunnuksen.