Vanhoja yleiskaavakarttoja Helsingistä.
Vuosien 1992, 1960, ja 1932 ja 1923 yleiskaavakartat ovat WMS-rajapintapalvelun kautta.
Aineistojen esikatselu kartta.hel.fi -palvelussa:
- Kaikki historialliset yleiskaavakartat löytyvät sivuilta: https://kartta.hel.fi/ > Aineistot > Taustakartat > Historialliset aineistot > Yleiskaavat
Koordinaatisto(t):
- ETRS-GK25 (EPSG:3879). Ylläpitokoordinaatisto. Aineisto voidaan projektoida myös muihin koordinaatistoihin. Muut mahdolliset koordinaatistot löytyvät rajapintapalvelun GetCapabilities-dokumentista.
Rajapintapalvelun osoite:
Julkaistut tasot:
- Helsingin_yleiskaava_1992
- Helsingin_yleiskaavaehdotus_1960
- Tarkistettu_maankaytto_v_1980_1972
- Helsingin_kaupungin_keskiosien_yleiskaavaehdotus_1932
- Helsingfors_generalplan_for_stor_helsingfors_1923
Yleiskaava 1992 noudatti uutta suunnittelujärjestelmää, jossa yleiskaava käsitti kolme tasoa: kehityskuvan, yleiskaavakartan sekä toteuttamissuunnitelman. Se sisälsi kauaskantoisia ehdotuksia Helsingin tulevaisuudesta ja sen maankäytön järjestämisestä. Esimerkiksi Malmin lentokenttä oli kaavassa osoitettu alueeksi, joka muutetaan asuntokäyttöön, jos lentotoiminta siirtyy alueelta pois. Yleiskaavan 1992 keskeisiä lähtökohtia oli uusien rakentamisalueiden osoittaminen asuntotuotantoon. Yleiskaavaratkaisu perustui ensisijaisesti rakennetun kaupunkirakenteen hyväksikäyttöön. Uudet rakentamisalueet oli sijoitettu tehokkaan joukkoliikenteen yhteyteen ja lähelle työpaikka-alueita.
**Vuoden 1960 yleiskaavan merkittävin tehtävä oli uusien esikaupunkialueiden liittäminen kaupunkirakenteeseen ja pääliikenneväyliin. Esikaupunkialueet oli liitetty Helsinkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa, joka viisinkertaisti kaupungin maa-alan. Yleiskaavan taustaksi tehtiin ajankohtaan nähden paljon tutkimusta, kuten liikeyrityslaskenta, keskustan pysäköintipaikkojen inventointi, autojen tulo- ja lähtöpaikkatutkimus sekä selvitys elinkeinoelämän ja teollisuuden tulevista aluetarpeista.
**Vuoden 1960 yleiskaavan merkittävin tehtävä oli uusien esikaupunkialueiden liittäminen kaupunkirakenteeseen ja pääliikenneväyliin. Esikaupunkialueet oli liitetty Helsinkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa, joka viisinkertaisti kaupungin maa-alan. Yleiskaavan taustaksi tehtiin ajankohtaan nähden paljon tutkimusta, kuten liikeyrityslaskenta, keskustan pysäköintipaikkojen inventointi, autojen tulo- ja lähtöpaikkatutkimus sekä selvitys elinkeinoelämän ja teollisuuden tulevista aluetarpeista.
**Vuonna 1932 asemakaavaosasto laati yleiskaavasuunnitelman, joka kattoi kaupungin omistamat maa-alueet. Uutta oli tieverkoston jaottelu paikallis- ja kaukoliikenteen teihin. Myös väestökehitykseen paneuduttiin, ja suunnitelma ennusti puolen miljoonan asukkaan rajan rikkoutuvan 1966-1967. Arvio osui täysin oikeaan, sillä Helsingin asukasluku ylitti 500 000 vuonna 1966. Vanhankaupunginlahden satamasuunnitelmista oli luovuttu. Sen sijaan Töölönlahden täyttäminen oli edellisen yleiskaavan tapaan suunnitelmassa mukana. Täyttäminen kohtasi kuitenkin suurta vastustusta. Kaavan yhteydessä tehty inventointi myös osoitti, että tonttimaa riittäisi puolen miljoonan asukkaan tarpeisiin, vaikka lahti säilytettäisiin.
**Kaupungin asemakaavaosasto laati 1923 yleiskaavaluonnoksen, joka perustui vuoden 1918 Pro Helsingfors -suunnitelmaan. Töölönlahti on suunnitelmassa täytetty ja rakennettu, ja koko Vanhankaupunginlahden pohjukka on satamaa. Valtuusto ei kuitenkaan innostunut suunnitelmasta, vaan julisti pääasiassa keskusta-aluetta koskevan asemakaavakilpailun, jonka voitti 1924 arkkitehti Oiva Kallio.