1:250 000 happamien sulfaattimaiden aineisto sisältää vuodesta 2009 lähtien tuotettua aineistoa happamien sulfaattimaiden esiintymisestä ja ominaisuuksista Suomen rannikkoalueilta ja rannikkoalueiden valuma-alueilta karkeasti muinaisen Litorina-meren korkeimpaan rantatasoon saakka. Aineisto sisältää seuraavat tasot:
- Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen aluetasot
o Sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys
o Karkearakeisten sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys
- Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen tutkimuspisteet
- Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen kartoituspisteet
- Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen pistekortit
Aineiston avulla saadaan yleiskäsitys happamien sulfaattimaiden ominaisuuksista ja esiintymisalueista Suomessa. Sulfaattimaiden alueellinen esiintyminen esitetään kartalla aluemaisena tasona luokiteltuna neljään esiintymisen todennäköisyyttä kuvaavaan luokkaan: suuri, kohtalainen, pieni ja hyvin pieni. Näiden lisämääreenä esitetään tieto aluemaisena tasona siitä, mikäli hapan sulfaattimaa on karkeata maalajia, sillä näiden ominaisuudet poikkeavat merkittävästi tyypillisistä hienorakeisista sulfaattimaista. Kairauspisteiden (tutkimus- ja kartoituspisteet) havainto- ja analyysitiedot esitetään karttapohjalla aluetason päällä pistemäisenä aineistona sekä tutkimuspisteiden osalta pistekorttien muodossa. Tutkimuspisteiltä on enemmän näytteitä ja analyysitietoja kuin kartoituspisteiltä. Kartoitusaineistoa voidaan hyödyntää mm. maankäytön suunnittelussa sekä vesienhoidon suunnittelun ja toimenpideohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa ympäristön suojelun ja maankäytön näkökulmien ja vaatimusten mukaisesti. Kartoitusmittakaava on 1:20 000 – 1:50 000. Havaintopistetiheys on keskimäärin 1-2 / 2 km² ja aluemaisen kuvion minimikoko on yleensä 6 ha. Maastokartoitusten yhteydessä on kerätty havaintoja maaperän maalajeista, kerrosjärjestyksestä, sulfidin esiintymisestä ja esiintymissyvyydestä sekä maan pH-arvoista. Kartoitussyvyys on kolme metriä. Laboratorioanalyyseihin kuuluvat muun muassa alkuainemääritykset ICP-OES-menetelmällä ja pH-inkubaatio. Aineisto julkaistaan Geologian tutkimuskeskuksen ”Happamat sulfaattimaat” -karttapalvelussa.